skip to main |
skip to sidebar
Vaaleanpunainen yhdistetään yleensä Barbieen, mutta pitsikokeilujen innostamana tein pinkit kengät CED-nukelle, kun minulla sattui olemaan muutama pala pinkkiä verkkopaitakangasta. Palat olivat peräisin Eurokankaan ylijäämäpalalaatikosta eli minulla ei *todellakaan* ole pinkkiä verkkopaitaa.
Käväisin ostamassa uuden pullon sealeria ennen kuin entinen loppuu ja siitä selvisi aineen salaisuus. Se ei olekaan varsinaisesti lakkaa, vaan polyuretaania, mikä selittää sen ikävän hajun märkänä. Kuivana se ei onneksi haise miltään. Aine on lakkaa parempi siinä mielessä, että se tekee ohuista tai reikäisistä kankaista paljon kestävämpiä, jolloin ne soveltuvat kenkien tekoon. Itse asiassa se auttaa minkä tahansa kankaan kanssa, koska se jäykistää kankaan niin, että se pysyy halutussa muodossa.
Vahvistin kankaan ensin sealerilla ja kankaan kuivuttua leikkasin sen kaavan mukaan ja liimasin reunaan hopeanväristä kangasta, että se olisi siistimpi. Käytin samaa hopeanväristä kangasta myös sisäpohjissa, koska se mielestäni sopi näihin varsin muovisen vaikutelman antaviin kenkiin.
Seuraavassa kuvassa päällys on paikallaan. Kantapään sauma jää näissä vähän ikävän näköiseksi, mutta sille ei voi mitään. Tietysti oikein tarkasti sovittamalla kankaan reunat voisi saada päällekkäin niin, että reiät osuvat kohdalleen, mutta silloin kenkä saattaisi jäädä vähän väljäksi.
Tein korot massasta ja oikean pinkin löytäminen värejä sekoittamalla olikin vähän hankalampi homma, varsinkin kun en ole tottunut sekoittamaan värejä. Onneksi minulla oli neonpinkkiä massaa, jolla pääsi valkoisen kanssa hyvin alkuun ja sitten vain piti lisäillä pieniä nokareita muita punaisia oikean sävyn saamiseksi. Koron muotoilun tein leikkaamalla ja taivuttamalla paperista halutunmuotoisen "tötterön" ja painamalla massan siihen. Sitten vain leikkasin askarteluveitsellä molemmista päistä pois ulospursuavan massan ja paistoin korot paperin kanssa. Paperin poisto paistamisen jälkeen ei sujunut aivan ongelmitta, mutta lähti se sentään lopulta.
Sitten olikin jäljellä enää ulkopohjien ja korkojen liimaus paikalleen. Lopputulos näyttää sitten tältä:
Tämä ilmiö tapahtui yhden projektin kanssa. En ole aiemmin yrittänyt tehdä Cissylle saappaita nahasta. Yhdet olen tehnyt joustavasta kankaasta ja siinä ei varren tekeminen ollut mikään ongelma. Nahan kanssa se sitten on, ellei tee varresta sellaista suoraa ja väljää, mutta kun se ei oikein sovi Cissyn tyyliin.
Niinhän siinä sitten kävi, että varren muotoilu meni pieleen eikä sitä pystynyt enää millään korjaamaan, joten Cissy sai nilkkurit. Saappaiden teosta en ole luopunut, mutta täytyy vähän mietiskellä, miten varren saa tehtyä kunnolla.
Tässä kuva niistä nilkkureista, jotka ovat kyllä onnistuneet eli alaosassa ei ole mitään vikaa, varren vain joutui katkaisemaan.
For an English translation of this post, see here.
Kun olin kokeillut helmikoristeisiin kenkiin sealeria, joka on kai jonkinlaista vesiliukoista lakkaa, tuli mieleeni, että sitä voisi ehkä käyttää myös toisenkin ongelman ratkaisemiseen. Olin suunnitellut kenkien tekemistä pitsistä jo jonkin aikaa, mutta en vain keksinyt, miten jäykistää ohut ja venyvä pitsi helpommin käsiteltäväksi.
Niinpä aloitin kokeilun levittämällä pitsin paksulle muovikalvolle ja levittämällä sille sitten sealeria. Kuivumisen aikana pitsiä tarvitsi siirtää välillä eri kohtaan muovilla ja kääntää toisin päin, ettei se tarttuisi liian tiukasti kiinni ja että se kuivuisi nopeammin.
Kuivuttuaan pitsi oli melko jäykkää ja sitä pystyi leikkaamaan helposti ilman, että reunat rispaantuivat tai venyivät. Niinpä tein siitä avokkaat ihan normaaliin tapaan. Vaikka pitsin reuna pysyi suhteellisen siistinä, kiinnitin siihen kuitenkin varmuuden vuoksi kapean nahkasuikaleen. Seuraavassa kuvassa päällys paikalleen kiinnitettynä, ulkopohjat leikattuna ja korot odottamassa päällystämistä.
Päädyin lopulta tekemään kaksikin erilaista paria näitä avokkaita. Molemmissa on muuten samanlainen korko, mutta mustien kenkien korot maalasin mustaksi ja päällystin pitsillä, kun taas ruskeiden korot päällystin ruskealla nahalla ja jätin pitsin pois.
Mainostanpa tässä nyt sitten, että laitoin yhden isoista muotinukeistani myyntiin huuto.nettiin. Yhtään uutta isoa nukkea ei voi tilanpuutteen takia hankkia ennen kuin entisiä on karsittu, joten Kitty saa olla ensimmäinen lähtijä, jos vain ostaja löytyy. Tässä linkki ilmoitukseen.
Siirrytäänpä sitten 20 vuotta edellisestä parista taaksepäin eli 1940-luvulle.
En yleensä ole kovin tarkka aikakausien kanssa, vaan otan vaikutteita sieltä täältä ja yhdistelen niitä lähinnä moderneiksi kengiksi. Yksi aiemmin tekemistäni kenkäpareista on kuitenkin tietyn kuvan innoittama ja vaikka kengät eivät ihan samanlaiset olekaan, niin kuitenkin riittävän lähellä, että 1940-luvun tyylin tunnistaa.
Kuva on tämä:
Kuvan pohjalta tehty kenkäpari on tämä, joka olikin jo kerran esillä korkkipohjien yhteydessä:
Kenkien pohjat ovat korkkia, muuten ne ovat nahkaa. Tein ensin kiilakorkopohjan, josta sitten kaiversin mattoveitsellä sen verran pois, että sain näkyviin erillisen koron. Kirjassa, josta ylempi kuva on, tällaisesta tukevasta korosta käytettiin nimitystä "Cuban heel".
60-luvulla vaikutti kuuluisa muotisuunnittelija Mary Quant. En ollut törmännyt nimeen aiemmin muualla kuin Daisy-nuken vaatteiden yhteydessä, mutta hän näyttää suunnitelleen vaatteiden lisäksi kenkiä. Erityisesti minua kiinnosti yksi kenkäpari, joka voisi periaatteessa olla ihan moderni. Seuraavassa kuva kirjasta "Shoes: What Every Woman Should Know?
".
Tein oman version tästä parista. Alkuperäisten materiaali on ollut muovia, mutta muovin liimaaminen on sen verran hankalaa, että tein kengät nahasta. Ensimmäisessä kuvassa kenkien perusmateriaalit: sisä- ja ulkopohjat ja päälliset. Seuraavassa samat kengiksi tehtyinä. Korot ovat alkuperäistä matalammat, koska nukella, jolle nämä tulevat, on ihan tasainen jalanpohja. Koroissa on kaksi kerrosta samaa nahkaa kuin ulkopohjassa.
Kenkien viimeistelynä on hihna, jossa on rei'itys metallirenkaineen sekä solki. Reikien tekemistä varten piti käydä ostamassa erikseen pihdit ja renkaita, mutta niistä on varmasti hyötyä muissakin projekteissa.
Nahka oli vähän turhan paksua, joten ulkopohjien reunassa on kulmia. Voi olla, että kokeilen näiden tekoa vielä uudelleen jossain vaiheessa sopivammasta materiaalista, vaikka todennäköisesti teen mieluummin jonkun vähän toisenlaisen version.
Kenkien teko on helpompaa, kun ei tarvitse käsitellä koko nukkea ja siksi olen tehnyt joidenkin jaloista kipsivalokset. Nyt kun ajattelin tehdä vanhalle nukelleni muutaman kenkäparin, koska kiinnostaa kokeilla, mitä kaikkea voi tehdä tasapohjaisina, päätin tehdä valokset myös sen jaloista.
Ensimmäiseksi piti tehdä lateksimuotit nuken jaloista. En ole vielä tähän mennessä huomannut, että lateksi olisi vahingoittanut minkään nuken jalkoja, vaikka osa niistä on melko huokoista muovia, joten en erityisemmin hermoillut tämän sileäpintaisen nuken kanssa.
Ensimmäisessä kuvassa nukke tiskialtaan reunalla märkää lateksia jaloissaan. Vedin lateksia melkein polviin asti, koska ajattelin tehdä lestit, joilla voisi tehdä myös saappaita. Huomattavasti helpompaa on jättää muotti nilkan korkeudelle. Toisessa kuvassa kuivunut muotti, joka on valmis vedettäväksi pois nuken jalasta.
Kuten tästä kuvasta näkyy, muotit ovat aika ohuita.
Liian ohuita, kuten valuvaiheessa kävi ilmi. Muotit eivät pysyneet kunnolla pystyssä ja jalkaterä pullistui jotenkin niin että se ei ole ihan samanlainen kuin nukella. Lopulta piti tehdä tynkälestit, kun ei muottia saanut pysymään läheskään muodossaan muuten. Lisäksi kuten kuvasta näkyy, toiseen jalkaan jäi vielä varpaiden päälle ilmakuplia.
Ei hyvä, ei ollenkaan. Ihmettelin hirveästi, mistä moinen, kun Cissyn jalkojen muotit ovat melkein liiankin paksut. Sitten muistui mieleeni miten ne aikanaan tein. En vetänyt lateksia siveltimellä kuin ensimmäisen kerroksen. Sen jälkeen dippasin jalan suoraan lateksipurkkiin, että ainetta tuli reilu kerros. Siksipä ne onnistuivatkin niin hyvin.
Eipä kai sitten muuta kuin uusi yritys ja tällä kertaa oikealla menetelmällä.
Bratzin ongelmana on nilkasta katkeavat jalat ja vaihdettavat jalkaterät kenkineen. Tuollainen ei mahdollista kenkien tekemistä nukelle. Niinpä tällä kertaa piti etsiä toisenlaista ratkaisua ja ratkaisu on jalkojen tekeminen massasta. Tässä on itse asiassa etunsakin, koska jalkoja voi tehdä useita erilaisia, jolloin nukelle voi tehdä aina haluamansa tyyppiset kengät.
Ensimmäinen ongelma oli oikean värisävyn löytäminen. Sekoitin valkoiseen vähän tummanruskeaa, punertavaa ruskeaa, punaista ja keltaista. Muutaman yrityksen jälkeen sävy oli riittävän lähellä.
Jalkojen tekemiseen tarvitaan nuken jaloissa olevia tappeja vastaavat puutapit. Mieluummin ihan vähän pienemmät, että reiät saa juuri oikean kokoisiksi.
Ensimmäiseksi kannattaa piirtää haluttu jalanpohjan muoto paperille ja leikata vasen ja oikea kappale. Massa on helpompi muotoilla haluttuun muotoon, kun sen tekee paperimallin päällä. Jos tekee jalkaa korkokenkiä varten, malli kannattaa tehdä ohuesta metallilevystä, jonka taivuttaa haluttuun muotoon. Näin muoto pysyy paistamisen ajan.
Kun jalka ja nilkka on muotoiltu, tappi työnnetään nilkkaan ja nilkka muotoillaan tapin ympärille niin, että se on nuken nilkan paksuinen. Sen jälkeen ylimääräinen massa leikataan askarteluveitsellä pois siististi. Leikkaaminen kannattaa tehdä vasta tässä vaiheessa siksi, että tapin työntäminen paikalleen muuttaa massan muotoa.
Tapit jätetään paikalleen paistamisen ajaksi (siksi niiden pitää olla puuta). Samoin paperi- tai metallimallin kannattaa antaa olla, koska paistamisen jälkeen ne irtoavat helposti eikä massa pääse enää vääntymään. Tapit kannattaa poistaa heti paistamisen jälkeen, koska massan jäähdyttyä ne ovat tiukemmassa.
Kun jalat ovat jäähtyneet, kokeile niitä paikalleen. Älä yritä pakottaa niitä, koska massa saattaa murtua. Jos jalat eivät mahdu, reiät pitää laajentaa oikean kokoisiksi. Tämä tehdään askarteluveitsellä. Leikkaa ensin reiän reunoista ihan vähän ja kokeile uudestaan. Jatka kunnes jalat mahtuvat paikalleen pakottamatta, mutta tiiviisti.
Seuraavassa jalat paikallaan nukella. Tasaiset jalanpohjat onnistuivat erityisen hyvin, sillä nukke pystyy seisomaan ilman tukea niiden kanssa. Aika hillittömän kokoisethan ne ovat, mutta eivät yhtään suuremmat kuin nuken mukana alunperin tulleet jalat. Korkokenkiä varten tehdyt jalat kääntyvät turhan helposti väärään asentoon, mutta pysynevät oikeassa asennossa kunhan jalassa on kenkä, jossa on oikean korkuinen korko.
Jalat ovat hyvin yksinkertaiset, mutta koska nukke ei ole muutenkaan erityisen realistinen, ei varpaiden puuttuminen haitanne erityisemmin.
Bratzille voisi tietysti tehdä kengätkin massasta, koska jalka ja kenkä tulevat samaan eikä tarvitse miettiä, miten jalan saa kenkään sisälle, kun massa ei veny eikä taivu. Oikean värisävyn löytäminen ja jalkojen tekeminen on kuitenkin sen verran vaivalloista, että sitä ei välttämättä viitsi tehdä ihan heti uudestaan. Jotkin saappaat tai nilkkurit tietysti on vähän helpommat, kun niihin ei tarvita nuken jalan väristä massaa ollenkaan.
Tällä hetkellä on kesken uusien kipsivalujen tekeminen, joihin muotit on lopultakin käyttövalmiina, kunhan löytyisi aikaa aloittaa. Keittiössä on nyt tilaakin, kun ruokapöytä pääsi takaisin alkuperäiseen tehtäväänsä eikä ole enää täynnä askartelutavaroita. Tosin jää nähtäväksi, kuinka pysyvä asiantila tuo on.
Pari oikein mielenkiintoista kenkäparia on kesken, mutta kerron niistä sitten myöhemmin, kun ovat valmiita. Tällä erää on luvassa katsaus ihan ensimmäisiin tekemiini nukenkenkiin. Blogin alussa olikin jo yksi kuva Genelle tekemistäni kengistä. Niiden jälkeen tein muutaman parin Daisy-nimiselle nukelle, joka ei kuitenkaan ole se vähän Barbieta pienempi Daisy, vaan iso muotinukke.
Parin ensimmäisen kipsikokeilun jälkeen aloin etsiä tapaa tehdä ohuita pohjia. Tämä ensimmäinen pari on siinä mielessä vähän alkeellinen, että kupari on selvästi näkyvissä. Liimasin vain remmien päät levyn alle ja sen jälkeen massasta tehdyn koron ja kärkeen massasta tehdyn pohjaosan.
Seuraavaksi tein avokkaat. Näissä kengissä on jo kokonainen ulkopohja, mutta kupari on sisäpuolella näkyvissä, kun kengät ottaa pois.
Kyllästin kankaan EriKeeperillä, etteivät reunat rispaantuisi. Tuota menetelmää olen käyttänyt myöhemminkin, koska se on erittäin tehokas. Kangas laitetaan vain piirtoheitinkalvolle tai vastaavalle sileälle muoville, kastellaan vedellä ohennetulla liimalla ja annetaan kuivua. Kun kangas on kuiva se on myös jäykkää, mikä jossain tapauksessa helpottaa kengän muotoilemista. Tietenkään tällainen kenkä ei saa päästä kastumaan kun se on nuken jalassa. Joissain tapauksissa olen liimannut kenkään vuorin suojaamaan nuken jalkaa suoralta kosketukselta liiman kanssa, vaikken olekaan huomannut mitään ongelmia sen kanssa.
Seuraavissa sandaaleissa on jo sisä- ja ulkopohjat nahasta eli kuparilevy on niiden välissä piilossa. Korkoina on kaksi päällekkäin liimattua muovihelmeä. Nilkkaremmit ovat kullanväristä nahkaa, jota oli liian vähän mihinkään muuhun kuin sandaalien tekemiseen.
Viimeisenä parina avokkaat mustasta nahasta. Näissä on myös sisäpohjat, joten tämä on ensimmäinen pari, jonka olen tehnyt samalla tavalla kuin aiemmin näyttämäni CED-nuken avokkaat. Korot ovat taivutettua kuparilevyä, jonka päälle on liimattu samaa nahkaa kuin kenkien päällisessä.
Minulla on joskus alle 10-vuotiaana saamani nukke, joka on kooltaan samaa luokkaa kuin Cissy (tosin ei läheskään yhtä korkealaatuinen). Sillä on tasainen jalanpohja, joten en ole ollut kovin innostunut tekemään sille kenkiä, koska niistä ei yleensä saa niin hyvännäköisiä. Kuitenkin tähän mennessä suuritöisimmät kengät olen tehnyt juuri sille.
Kenkien pohjat ovat mustaksi maalattua korkkia (kaksi kerrosta, varsinainen pohja ja kuviot). Kärjissä on sisäpuolella muoviset korkinpuolikkaat, jotka varmistavat, että kärki pysyy muodossaan. Muuten kengät ovat mustaa nahkaa. Nauhat ovat niin pitkät, että ne pitää vetää pariin kertaan jalan ympäri ylhäällä, koska niitä joutuu avaamaan paljon, kun kenkää laittaa jalkaan tai ottaa pois.
En muista enää tarkalleen, paljonko näihin meni aikaa, mutta muistelisin, että yksi viikonloppu ja sitä edeltävän ja sen jälkeisen viikon arki-iltoina noin tunti illassa. Pelkkä korkkipohjien teko oli jo työlästä kun pohjaan liimattavat palat piti leikata ja muotoilla jokainen erikseen. Lisäksi tuli tietysti sitten erinäisiä yrityksiä ja erehdyksiä ennen kuin löytyi oikea tapa toteuttaa kulloinenkin vaihe.
Alla muutama eri kulmista otettu kuva, joista kengät näkyvät paremmin.
Seuraavassa kuvassa päällys on paikallaan. Kantapään sauma jää näissä vähän ikävän näköiseksi, mutta sille ei voi mitään. Tietysti oikein tarkasti sovittamalla kankaan reunat voisi saada päällekkäin niin, että reiät osuvat kohdalleen, mutta silloin kenkä saattaisi jäädä vähän väljäksi.
Tein korot massasta ja oikean pinkin löytäminen värejä sekoittamalla olikin vähän hankalampi homma, varsinkin kun en ole tottunut sekoittamaan värejä. Onneksi minulla oli neonpinkkiä massaa, jolla pääsi valkoisen kanssa hyvin alkuun ja sitten vain piti lisäillä pieniä nokareita muita punaisia oikean sävyn saamiseksi. Koron muotoilun tein leikkaamalla ja taivuttamalla paperista halutunmuotoisen "tötterön" ja painamalla massan siihen. Sitten vain leikkasin askarteluveitsellä molemmista päistä pois ulospursuavan massan ja paistoin korot paperin kanssa. Paperin poisto paistamisen jälkeen ei sujunut aivan ongelmitta, mutta lähti se sentään lopulta.
