Hopeiset nilkkurit Sybaritelle

Idea näihin nilkkureihin tuli parista A Century of Shoes: Icons of Style in the 20th Century -kirjassa olleesta kuvasta. Kuvat ovat nämä:


Tämän mallin etu on se, että nämä on paljon helpompi tehdä kuin tavalliset nilkkurit, koska sisäpohjan alle liimattavat osat ovat lähes suoria.

Käytin valumuovista tekemiäni kengänpohjia. Kuvassa väri ei ole ihan oikein, vaan pohjat ovat vaaleansiniset.


Piirsin ensin kaavan ja merkkasin siihen reikien paikat. Sitten leikkasin osat nahasta ja merkkasin niihin reikien paikat kaavan avulla.


Tarvittavat erikoistyökalut ovat pihdit reikien tekemiseen ja työkalu reiänvahvikkeiden kiinnittämiseen.


Seuraavassa kuvassa reiänvahvikkeet paikallaan, mutta ei vielä vasaroituna litteiksi (edellisessä postauksessa olevan videon alkupuolella näkyy, miten vahvikkeet kiinnitetään). Vahvikkeet ovat vielä vaaleampaa sinistä kuin pohjat. Olisin käyttänyt mieluummin pienempiä vahvikkeita ja tummempaa sävyä, mutta nämä olivat ainoat, mitä löysin.


Seuraavassa kuvassa on sisäpohjat ennen reunojen siistimistä. Koska ulkopohjat ovat valumuovia, sisäpohjissa on vain yksi kerros kartonkia ja nahkaa. Se riittää pitämään pohjat muodossaan kokoamisen ajan.


Seuraavassa nilkkurit ennen ulkopohjien liimaamista paikalleen.


Lopuksi vielä valmiit nilkkurit.


For an English version of this post, see here.

Muotinteko: Nuken kengänpohjien valaminen

Edellisessä postauksessa unohtui mainita, että en suosittele näihin muotteihin käyttämääni silikonia. Aiemmin käyttämäni punainen muottimassa (katso kotisivuni) oli paljon helpommin käytettävää ja se oli ensimmäinen kerta kun tein tällaisia muotteja. Sen silikonin valmistaja taisi olla hobbytime, mutta en ole ihan varma.

Sen tiedän, että seuraavaa kertaa varten etsin parempaa silikonia, jos seuraavaa kertaa yleensä tulee. Rai-Ro myy kaksikomponenttisilikonia, joka kuulostaa lupaavalta. Sitä sekoitetaan 1:1 ja sen pitäisi olla paljon helpompaa.

Sitten tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen, pohjien valamiseen. Seuraavassa kuvassa käyttämäni valumuovi. Näissä pulloissa oli lapsiturvallinen korkki, jota pitää painaa ja kääntää. Huono idea. Pullot olivat erittäin pehmeää muovia, enkä onnistunut millään saamaan korkkeja auki. Lopulta leikkasin pullot auki ja kaadoin sisällön kahteen pieneen ilmatiiviiseen astiaan.


Ennen aloittamista tein muottiin kaksi aukkoa, yhden valumuovin kaatamista varten ja toisen, josta ilma pääsee ulos. Parin epäonnistuneen valuyrityksen jälkeen tajusin, että jostain syystä ilma ei pääsekään ulos kuten olin olettanut. Niinpä tein vielä kolmannen aukon koron alaosaan ja sain valettua ensimmäisen kokonaisen pohjan. Alla olevassa kuvassa näkyvät muottiin tekemäni aukot.


Käsittele muotit irrotusaineella ja anna sen kuivua ennen muottien sulkemista valua varten. Käytin pieniä puristimia muottien kiinni pitämiseen. Tukevat pahvinpalat muotin molemmin puolin jakavat puristuksen tasaisesti. Puristimia ei saa säätää liian tiukalle, vain juuri sen verran, että muotti pysyy tiiviisti kiinni. Jos puristimet ovat liian tiukalla, muotti voi vääristyä.

Kaada päkiäosan aukosta vähän valumuovia ja kääntele muottia niin, että muovi leviää tasaisesti ja ilmakuplat pääsevät ulos (koputtele muottia kevyesti ilmakuplien irrottamiseksi), kaada lisää muovia, kääntele taas ja jatka, kunnes muotti on täysi. Muotti on täysi, kun muovin pinta nousee keskimmäiseen aukkoon, joka on muotin korkeimmassa kohdassa.

Kaikkeen tähän ei todennäköisesti ole paljon aikaa, koska muovi alkaa jähmettyä melko nopeasti (tarkista käyttämäsi aineen käyttöohjeesta). Sekoita pieniä määriä ja työskentele yhden tai kahden muotin kanssa kerrallaan.

Oikean muovimäärän mittaaminen on vaikeaa näin pienessä koossa. Kysymys on millilitroista ja seosta tulee aina vähän liikaa, vaikka mittaisi kuinka tarkasti. Tässä vaiheessa kiilapohjan muotti on kätevä.

Tein kiilapohjan muotin, koska siihen voi jättää ison aukon. Kun varsinainen täytettävä muotti on täytetty ja muoviseosta on vielä vähän jäljellä, sen sijaan, että antaisit sen jähmettyä sekoitusastiaan, kaada se kiilapohjan muottiin. Muotti ei ehkä täyty kerralla, mutta kun valat useita pohjia ja kaadat ylimääräiset tähän muottiin, lopputuloksena on kokonainen pohja jossain vaiheessa. Muotin rakenne tekee vähittäisen täyttämisen helpoksi ja vaikka muovi ehtisi jo hieman paksuuntua astiassa, sen saa vielä kaadettua tällaiseen avoimeen muottiin.

Seuraavassa pieni videopätkä edellä selostetusta.



Poista valettu pohja muotista heti, kun se on riittävän kiinteä. Tässä vaiheessa se on vielä pehmeä ja ylimääräisen muovin poisleikkaaminen on helppoa. Poista pohja muotista, leikkaa pois ylimääräinen aukkojen kohdalta, pese pohja (irrotusaineen poistamiseksi) ja leikkaa ylimääräinen muovi pois esim. saumojen kohdalta. Tarkista sitten, että muoto on oikea, esim. että korko on suora, ja anna pohjan kovettua niin kauan kuin on tarpeen lopullisen kovuuden saavuttamiseksi.

Valumuovin ohjeissa sanottiin, ettei se säily pitkään avaamisen jälkeen, joten päätin käyttää kaikki saman tien. Seuraavassa kuvassa ovat pohjat, jotka onnistuivat riittävän hyvin, että niitä voi käyttää kenkien tekoon. Joissakin on ilmakuplien jättämiä koloja, mutta ne voi täyttää ja peittää. Enimmäkseen nämä ovat Sybariten kenkiä varten. Suurin osa pienistä pohjista on Silkstone Barbien ja Fashion Royaltyn kenkiä varten, mutta etuvasemmalla on muutama Tonnerin Tiny Kittylle. Yksittäiset päkiäpalat ja korot oikealla ovat Tonnerin American Modelille. Läpikuultavat keltaiset tein kiilapohjan muoteilla E-Z Water -valumuovista.


Aiemmat postaukset aiheesta:
Muotinteko: Mallin tekeminen
Muotinteko: Silikoni
Muotinteko: Ongelmia silikonin kanssa

For an English version of this post, see here.

Muotinteko: Silikoni

Edellisen postauksen malli ei ole vielä valmis, mutta tein toisen massasta ja puusta. Halusin kokeilla, miten se onnistuu ja onnistuihan se. Tätä en maalannut, vaan lakkasin vesiohenteisella lakalla (liuotinpohjaiset eivät käy massojen kanssa).


Lakkaamisen jälkeen malliin pintaan piti levittää irrotusainetta (form separating agent), joka on periaatteessa nestemäistä vahaa. Sen avulla malli lähtee muotista pois helpommin.

Muotin tekoon käytän Silcolan NV -muottisilikonia. Se on valkoista ja melko paksua, mutta sen pitäisi asettua hyvin pientenkin yksityiskohtien ympärille, joten sen pitäisi sopia tähän tarkoitukseen. Suurin ongelma on kovettaja. Jos sitä tulee liikaa, silikoni alkaa kovettua liian nopeasti, jos liian vähän, kovettuminen on hidasta tai muotti menee kokonaan pilalle.


Kun malliin on levitetty irrotusaine ja silikoni ja kovettaja sekoitettu keskenään, on aika painaa malli silikoniin. Nyt sitten vain odotellaan, että silikoni kovettuu.


Seuraavassa vaiheessa levitetään irrotusainetta koko pinnalle ja kaadetaan muotin toisen puolikkaan silikoni ensimmäisen päälle. Irrotusaine pitää puolikkaat irti toisistaan.

For an English version of this post, see here.

Kunnolla korotusta

Päätin kokeilla uudenlaista tapaa tehdä korokepohjat. Tällä kertaa tarkoituksena oli tehdä vielä korkeammat kuin mitkään aiemmista kengistä.

Aloitin pohjien tekemisen leikkaamalla paksusta foamcore-levystä sopivanmuotoiset palat ja liimaamalla näitä kahteen kerrokseen. En tiedä, millä nimellä tuota levyä suomeksi kutsutaan, mutta ideana siinä on se, että kahden kartongin väliin on laitettu jonkinlaista vaahtomuovia, jolla saadaan aikaan paksu, mutta erittäin kevyt levy.


Pintaan vedin reilusti maalia täyttämään pahimmat kolot, vaikkeivät ne kankaan alta näkyisi muutenkaan.


Pohjan kaareva osa on muotoon liimattua kartonkia. Kerroksia taisi tuossa olla 5-6.


Seuraavaksi liimasin paksut osat kartonkipohjiin. Näin jälkeenpäin ajatellen nuo alemmat kartonkikerrokset olisivat saaneet ulottua alas asti, niin muoto olisi pysynyt paremmin.


Pintaan liimasin sealerilla käsiteltyä kangasta. Korot ovat metalliputkea ja yläosat on muotoiltu massasta.


Sisäpohjiin ja hihnoihin käytin samaa kangasta. Laitoin näihin vain kaksi remmiä, kun tuo kuviointi on jo riittävän koristeellista, niin ettei mitään erikoisempia ratkaisuja tarvittu.


Lisää kangasta meni koron yläosan päällystämiseen sekä pohjaan. Päkiäosaan ja korkolapuksi liimasin nahanpalat. Korkolaput tein nahan rei'ittämiseen tarkoitetuilla pihdeillä. Niillä saa siistit pyöreät korkolaput kätevästi.


Lopputulos näyttää tältä. Nukkea tuskin saisi seisomaan nämä kengät jalassa kovin helposti, mutta eiköhän sekin telineen kanssa onnistuisi.



For an English translation of this post, see here.

Hyvä maku? Mitä se on?

Korokepohjia on hauska tehdä. Olen joskus veistänyt balsasta mallit ja tehnyt lateksimuotit alla olevassa kuvassa näkyviä osia varten. Kun korot ovat noin paksut, ne voi hyvin tehdä kipsistä, koska ne kestävät kyllä, varsinkin kun ne päällystetään nahalla.


Kengät olivat pitkään tällaisena hyllyssä odottamassa, että keksisin, miten viimeistelen ne.


Viimeistelyksi tuli sitten Tiimarista ostettuja koristesydämiä, jotka ensin liimasin paikalleen ja liiman kuivuttua vedin päälle sealeria varmistamaan kiinni pysymisen. Soljet olivat alunperin umpinaisia valkoisia sydänkoristeita, joista poistin pienen pätkän ja maalasin sitten punaiseksi, että sopivat yhteen koristeiden kanssa.

Mukaelma oikeasta kenkäparista

Aloittelin näitä joulukuun alussa, mutta jäivät sitten odottamaan, kun tuli jotain tähdellisempää väliin. Nyt Agnesilla on kuitenkin uusi kenkäpari.

Pohjat ovat balsaa, koska sitä on helppo veistää. Hiomiseen käytin kuivaa vesihiomapaperia, koska sitä karkeammalla pinnasta lähtee liikaa kerralla.


Maalasin pohjat askartelumaalilla ja liimasin ohutta nahkaa sisä- ja ulkopohjiksi.


Tässä kengät valmiina. Idean näihin sain kirjan kuvasta, jossa on Roger Vivierin 1990-luvulla suunnittelema malli. Alkuperäinen ei ole ihan tasapohjainen, joten samanlaisia nuken kengistä ei saanut.

Toiset pinkit saappaat

Tilkkulaatikosta löytyi joustopitsiä, joten Sybarite sai myös saappaat. Nämä ovat vähän samaa tyyliä kuin ne, joilla Naomi Campbell tipahti lavalta. Erona vain se, että näillä ei kyllä oikeasti käveltäisi ollenkaan, mutta kuten Haute Doll -lehden artikkelissa Sybariteista sanottiin: "Who cares if you can't walk or move, it's all about the look, darling!"

Tiny Kittyn kenkiä

Nämä eivät ole uusia, mutta en ole kuvannut näitä kunnolla aiemmin, joten otin lähikuvat samalla, kun kuvasin Kittyn uusia asuja. Molemmissa kenkäpareissa on kankaalla päällystetty kipsipohja, joka on helpoin tapa tehdä näin pieniä kenkiä. Nämä siis ovat vähän Barbie-kokoa suurempia, mutta eivät paljon.

Rinin uusi asu

Rini sai lopultakin ikioman asun ja siihen sopivat kengät. Mekko on melkein suorista kappaleista tehty, siinä on vain pienet sisäänotot sivuilla rinnan kohdalla. Rinin rinnanympärys on sen verran pieni, että kaavojen teko onnistuu vähemmälläkin taidolla, toisin kuin Tonnerin nukeille.



Alla lähikuva kengistä. Pohjat ovat jo jokin aika sitten tekemäni muovivalokset. Sisäpohjat ja päällys ovat valkoista satiinia, nauhat silkkinauhaa.


Lopuksi vielä mielestäni paremmin onnistunut kuva Rinistä ja metallilangasta tehdystä vaasista.

Taas yksi vanha pari valmistui

Tässä taas yhdet pitkään kesken olleet, jotka tein lopultakin valmiiksi.

Lähtökohtana oli kipsistä valetut pohjat.

Niiden päälle liimasin kangasta. Päälle ja alle liimattujen reunojen ei tarvitse olla siistit, koska jäävät piiloon, mutta kaikenlaisia muhkuroita kannattaa välttää.

Sitten olivat vuorossa Tiimarista ostetut koristeet, joita liimailin pohjien sivut täyteen. Kangas piti laittaa alle osin suojaamaan kipsiä, osin siksi, että tuohon jää väistämättä rakoja.


Pohjat lojuivatkin sitten valmiina pitkän aikaa, kunnes innostuin lopultakin laittamaan sisäpohjat ja remmit paikalleen. Koska noita koristeita on noin paljon, päädyin tekemään ihan pelkistetyn päällisen yksivärisistä nauhoista.

Rini

Uusin hankinta nukkerintamalla on Rini, jolla on pituutta 14-15 tuumaa (14 tuumaa kantapäät lattiassa, 15 tuumaa varpaillaan).



Rini poikkeaa muista nukeistani siinä, että koska sillä on kääntyvä nilkka, sen kengissä voi olla erilaisia korkoja. Olen jo aloittanut joitakin kokeiluja ja ensimmäisten joukossa on muovista valettu pohja.

Alla olevassa kuvassa on kiilapohja, jonka tein lateksimuotin tekoa varten, mutta sitten hoksasin, että muovin valamisessa käytettävä metallimuotti on helpompi kasata sen päällä. Muotit ovat ohutta kuparilevyä, jonka pinnassa sisäpuolella on kirkasta pakkausteippiä, että valetun kappaleen pinnasta tulisi sileä ja kirkas. Muotit olen kasannut ihan tavallisella teipillä.


Käyttämäni muovi on sulatettavaa ja pussin kyljessä sen nimenä on E-Z Water. Muovi on pieninä rakeina, jotka voi sulattaa metalliastiassa hellalla (tosin astiaa ei sitten enää voi käyttää mihinkään muuhun, mikä kannattaa ottaa huomioon).

Muovi on hieman kellertävää ja jos se pääsee kuumenemaan liikaa, se alkaa tummentua. Laitoin levyn kolmoselle sulattaessani muovia ja se tuntui olevan aika sopiva lämpötila. Kannattaa käyttää alinta asetusta, jolla muovin saa sulamaan, niin väri pysyy vaaleana. Lisäksi kannattaa huomata, että muotin sisäpinnalla olevat ja kasaamiseen käytetyt teipit sulavat, jos muovi on liian kuumaa, ja siitä voi tulla aikamoinen sotku sen lisäksi, että valettu kappale on pilalla.

Asetin muottiin ennen muovin kaatamista paperikukan, jossa oli varsi paperipäällysteisestä metallilangasta. Kukkaa joutui pitämään jonkin aikaa pystyssä ennen kuin muovi jähmettyi riittävästi ja kukka pysyi paikallaan tukematta.


Alla pari kuvaa lopputuloksesta. En ole vielä päättänyt, miten viimeistelen nämä, mutta jonkinlaiset sandaalit niistä joka tapauksessa tulee.




For an English translation of this post, see here.

1940-lukua

Siirrytäänpä sitten 20 vuotta edellisestä parista taaksepäin eli 1940-luvulle.

En yleensä ole kovin tarkka aikakausien kanssa, vaan otan vaikutteita sieltä täältä ja yhdistelen niitä lähinnä moderneiksi kengiksi. Yksi aiemmin tekemistäni kenkäpareista on kuitenkin tietyn kuvan innoittama ja vaikka kengät eivät ihan samanlaiset olekaan, niin kuitenkin riittävän lähellä, että 1940-luvun tyylin tunnistaa.

Kuva on tämä:

Kuvan pohjalta tehty kenkäpari on tämä, joka olikin jo kerran esillä korkkipohjien yhteydessä:

Kenkien pohjat ovat korkkia, muuten ne ovat nahkaa. Tein ensin kiilakorkopohjan, josta sitten kaiversin mattoveitsellä sen verran pois, että sain näkyviin erillisen koron. Kirjassa, josta ylempi kuva on, tällaisesta tukevasta korosta käytettiin nimitystä "Cuban heel".

Vasen ja oikea vai samanlaiset

Kenkien pohjia tehtäessä on valittava, tekeekö vasemman ja oikean vai molemmat samanlaisiksi. Yksittäin nahasta, korkista yms. kasattaessa tuossa ei ole työmäärän suhteen eroa, kaava vain käännetään ympäri toisen puolen osia leikattaessa. Kipsivalu onkin vähän eri juttu ja ero tulee muotteja tehtäessä.

Kipsivalun etuna on se, että pohjista saa aina samanlaisia ja siksi olenkin käyttänyt yhtä lestiä kenkäparin molempien muottien tekemiseen. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että lestin on oltava symmetrinen - kärki on keskellä, pohja kaartuu samalla lailla molemmilla puolilla. Cissyn kohdalla tämä ei ole ongelma, koska Cissy on "nukkemaisempi" eivätkä tällaisilla pohjilla tehdyt kengät näytä oudoilta.

Esimerkiksi viereisissä kengissä on samalla muotilla valetut kipsipohjat. Pohjien sivuilla on tinapaperia suklaakonvehtien päältä, ulkopohjassa ja sisäpohjassa nahkaa ja päällys on koristenauhaa.

Realistisemman näköisillä nukeilla lopputulos on kuitenkin parempi, jos kengissä on selkeästi vasen ja oikea. Silloin pitää lestejä muotin tekoon olla kaksi ja sitten tulee taas se ongelma, että saako veistettyä kahta lestiä, jotka ovat toistensa mahdollisimman tarkat peilikuvat.

Ferragamo-projektissa teen kompromissin, jollaista en olekaan vielä kokeillut. Teen vain korko-osan kipsivaluna ja liitän sitten sen jostain muusta materiaalista tehtyyn pohjaosaan, jossa on sekä päkiäosa että korko-osan alin kerros. Korko-osa voi olla samanlainen molemmilla puolilla ja vasemman ja oikean ero tehdään päkiäosan muotoilulla. Tämän pitäisi toimia, mutta senhän näkee vasta sitten, kun ensimmäinen pari on valmis.

Pohjien rakenteesta

Käytän kenkiä tehdessä paljon kiilakorkoja ja korokepohjia siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä on helpoin tehdä.

Kipsivalu on helppoa, mutta sillä ei mitään piikkareita tehdä, vaan rakenteen pitää olla tukeva. Pohjan ohuimmankin kohdan on oltava aika paksu, ettei se hajoa käsiteltäessä. Tietysti sitten kun pohja on päällystetty nahalla tms. tukevalla materiaalilla, kipsi kestää jo paljon paremmin, mutta tekovaiheessa säästää hermoja, kun ei yritä liian hauraita rakennelmia.

Jos haluaa ohuempia korkoja, pohja pitää tehdä nahan ja pahvin tai ohuen kuparilevyn yhdistelmästä. Silloin se ei hajoa helposti, mutta saattaa kyllä vääntyä pois muodostaan varomattomasti käsiteltäessä. Kuparilevy on hieman tukevampaa kuin pahvi ja tietysti mitä paksumpaa levyä, sen paremmin se pitää muotonsa, mutta kovin paksu levy ei ole käytännöllistä, koska sitä on hankala leikata.

Noiden lisäksi olen kokeillut myös korkkia. Siitä saakin erittäin kestävät kengänpohjat, käytetäänhän sitä oikeissakin kengissä, mutta työtä on sitten senkin edestä. Askarteluliikkeistä saa puolen sentin paksuista korkkilevyä, jota joutuu liimaamaan kerroksiksi, että saa tarvittavan korkuisen pohjan. Sitten pohjat muotoillaan mattoveitsellä haluttuun muotoon ja käytetään sellaisenaan tai eri materiaaleilla päällystettynä. Tässä menetelmässä on ongelmana myös se, että pohjista ei ihan helposti saa samanlaisia, vaan aina joku kohta on erikorkuinen, -levyinen tai -muotoinen.

Kuvissa on korkkipohjaisia kenkiä. Vasemman kuvan kengissä materiaali on selvästi näkyvissä ja oikealla oleva kenkäpari on päällystetty kokonaan nahalla.

Punaiset kiilakorkosandaalit

Nämä kengät olivat maanneet viime keväästä asti keskeneräisinä, joten olikin jo aika tehdä ne valmiiksi. Kengän pohjat ovat kipsiä (katso ohje täältä).

Maalasin pohjat aluksi punaisella, koska päällysteeseen jäisi paljon aukkokohtia. Yleensä ottaen suoraan kipsin päälle maalaaminen ei taida olla hirveän hyvä ajatus, mutta tässä tapauksessa kun maalipinta ei jäänyt varsinaisesti näkyviin, jälki oli riittävän hyvä.

Päällystin pohjat sitten tuollaisella narulla, jossa oli punaisia muovihelmiä. Nauha taisi olla Euroihmeestä peräisin, ellen aivan väärin muista. Päällystys oli vähän hankalaa, kun ensin piti vetää liimaa kengän pintaan, sitten painaa nauha paikalleen ja pitää sitä siinä vähän aikaa, että se tarttuisi kiinni, ja koko ajan piti varoa, ettei sotke liimaa joka paikkaan. Hieman työtä helpotti se, että kapeimpaan osaan laitettavat nauhat olivat aika lyhyitä pätkiä. Liima oli EriKeeperiä, joten nauhojen välissä oleva liima ei haittaa, koska se on läpinäkyvää.

Sisäpohjat ovat punaista nahkaa. Sandaalien remmit ovat samaa nauhaa kuin päällystys. Remmien päistä murskasin pihdeillä pari helmeä pois niin, että jäljelle jäi vain naru, jonka sai sitten liimattua sisäpohjan reunan alle.

Kun kaikki remmit oli liimattu, sisäpohja piti liimata paikalleen. Tässä kannattaa käyttää reilusti liimaa, ettei jää turhia rakoja. Tosin kannattaa kuitenkin katsoa, ettei liimaa ole niin paljon, että se pursuilee reunojen välistä ulos. Kannattaa myös laittaa kuminauhaa ympärille pitämään sisäpohja tiiviisti ulkopohjassa kiinni kunnes liima on kuivunut.

Lopuksi vielä paljaana olevaan ulkopohjan alaosaan liimataan oikeanmuotoiseksi leikattu nahanpala. Musta on aina hyvä valinta, mutta vaaleanruskeaakin käytetään oikeasti ja ainakin yhden suunnittelijan (en nyt muista kuka) kengissä on kirkkaanpunaiset pohjat.

Nahan sijasta voisi tietysti käyttää keinonahkaa ja kankaita, mutta nahka on helpoin materiaali, koska siinä ei tarvitse huolehtia reunojen siistimisestä. Jos sisäpohjan tekee pahvista ja päällystää kankaalla, se kannattaa tehdä niin, että kääntää kankaan reunat sisäpohjan alapuolelle. Näin reunoista tulee siistit, mutta toisaalta jos kangas on paksua, sisäpohjasta voi tulla turhan paksu.