Kunnolla korotusta

Päätin kokeilla uudenlaista tapaa tehdä korokepohjat. Tällä kertaa tarkoituksena oli tehdä vielä korkeammat kuin mitkään aiemmista kengistä.

Aloitin pohjien tekemisen leikkaamalla paksusta foamcore-levystä sopivanmuotoiset palat ja liimaamalla näitä kahteen kerrokseen. En tiedä, millä nimellä tuota levyä suomeksi kutsutaan, mutta ideana siinä on se, että kahden kartongin väliin on laitettu jonkinlaista vaahtomuovia, jolla saadaan aikaan paksu, mutta erittäin kevyt levy.


Pintaan vedin reilusti maalia täyttämään pahimmat kolot, vaikkeivät ne kankaan alta näkyisi muutenkaan.


Pohjan kaareva osa on muotoon liimattua kartonkia. Kerroksia taisi tuossa olla 5-6.


Seuraavaksi liimasin paksut osat kartonkipohjiin. Näin jälkeenpäin ajatellen nuo alemmat kartonkikerrokset olisivat saaneet ulottua alas asti, niin muoto olisi pysynyt paremmin.


Pintaan liimasin sealerilla käsiteltyä kangasta. Korot ovat metalliputkea ja yläosat on muotoiltu massasta.


Sisäpohjiin ja hihnoihin käytin samaa kangasta. Laitoin näihin vain kaksi remmiä, kun tuo kuviointi on jo riittävän koristeellista, niin ettei mitään erikoisempia ratkaisuja tarvittu.


Lisää kangasta meni koron yläosan päällystämiseen sekä pohjaan. Päkiäosaan ja korkolapuksi liimasin nahanpalat. Korkolaput tein nahan rei'ittämiseen tarkoitetuilla pihdeillä. Niillä saa siistit pyöreät korkolaput kätevästi.


Lopputulos näyttää tältä. Nukkea tuskin saisi seisomaan nämä kengät jalassa kovin helposti, mutta eiköhän sekin telineen kanssa onnistuisi.



For an English translation of this post, see here.

Niittejä

Löysin Tiimarista joku aika sitten kaikenlaisia pieniä metalliniittejä. Osa oli metallinvärisiä, mutta aivan erityisesti pidin pastellivärisistä. Piti sitten kehitellä niistä jotain kenkiin.

Otin melko paksua kangasta ja leikkasin siitä pistokkaisiin päälliset. Niihin sitten kiinnitin niittejä sopivaksi kuvioksi. Sisäpuolelle liimasin kangaspalan peittämään niittien kiinnityspiikit, etteivät ne tee naarmuja nuken jalkoihin.

Sitten liimasin päälliset pohjiin kiinni. Kangas oli vähän turhan jäykkää niittien ja ylimääräisen kangaspalan kanssa, joten liimauksessa piti normaalista poiketen käyttää kuminauhoja apuna pitämässä läpät kuivumisen ajan paikallaan.

Lopuksi tein massasta sopivan väriset korot ja liimasin ne paikalleen. Kengistä tuli hankalasti jalkaan laitettavat ja pohjat ovat turhan muhkuraiset kankaan paksuuden takia, mutta kuten aina, oikea kuvakulma auttaa.

Metallia

Aiemmassa postauksessa olleiden hopeisten sandaalien lisäksi olen suunnitellut CED-nukelle vähän toisenlaisiakin.

Nilkkaremmit tuottavat aina ongelmia, kun perusmalli ei ole kovin mielenkiintoinen ja jotain erikoisempaa pitäisi keksiä. Niinpä sitten kehittelin tällaisen version:

Kengät ovat kuvassa hieman oudossa asennossa toisiinsa nähden, mutta muuten tuo toteutus ei näkyisi kunnolla. Kengissä on siis toisella puolella tuollainen metallikoriste ja toisella puolella on metallilangasta taivutettu lenkki, johon ketju on kiinnitetty. Ketju kulkee vapaasti koristeen läpi, joten sitä saa löysemmälle kengän jalkaanlaiton ajaksi ja sitten sen voi kiristää kuvassa näkyvällä tavalla.

Näissä toisissa sandaaleissa on toisenlaisia metalliosia eli ruusut ovatkin kankaan sijasta metallia.

Ruusuissa oli alunperin tarrakiinnitys, mutta irrotin tarrat ja kiinnitin kukat langalla. Kukan pohjassa on reikä, joten pujotin langan neulan avulla alapuolelta nauhoista ja kukan reiästä läpi, sitten pujotin lankaan niin ison helmen, ettei se mahdu reiästä läpi, ja pujotin langan takaisin reiän ja nauhojen läpi. Lopuksi vedin helmen langan avulla kukan sisään ja solmin langanpäät nauhojen alapuolella yhteen.

Ja kun ketjujen kanssa innostuin kokeilemaan kaikenlaista, niin tein sitten myös uusia koruja. Kuvan nukke on Robert Tonnerin "Wizard of Oz" -sarjan Wicked Witch, jolle tein kokonaan vihreän asun ja siihen sopivat vihreät korut.

Jos joku olisi ollut kuulemassa, kun kasasin noita korvakoruja, niin ei ainakaan pitäisi minua kärsivällisenä. Jostain syystä ketjujen lenkkien aukominen ja sulkeminen on harvinaisen ärsyttävää puuhaa, kun lenkit aina lipsahtelevat pihdeistä ja sinkoilevat mihin sattuu. Ja noissa korviksissa on yhteensä 10 pientä ketjunpätkää plus tietysti kaulakorun 6 kiinnityslenkkiä. Riitti tuo homma kyllä vähäksi aikaa.

Ensimmäisiä tekemiäni kenkiä

Tällä hetkellä on kesken uusien kipsivalujen tekeminen, joihin muotit on lopultakin käyttövalmiina, kunhan löytyisi aikaa aloittaa. Keittiössä on nyt tilaakin, kun ruokapöytä pääsi takaisin alkuperäiseen tehtäväänsä eikä ole enää täynnä askartelutavaroita. Tosin jää nähtäväksi, kuinka pysyvä asiantila tuo on.

Pari oikein mielenkiintoista kenkäparia on kesken, mutta kerron niistä sitten myöhemmin, kun ovat valmiita. Tällä erää on luvassa katsaus ihan ensimmäisiin tekemiini nukenkenkiin. Blogin alussa olikin jo yksi kuva Genelle tekemistäni kengistä. Niiden jälkeen tein muutaman parin Daisy-nimiselle nukelle, joka ei kuitenkaan ole se vähän Barbieta pienempi Daisy, vaan iso muotinukke.

Parin ensimmäisen kipsikokeilun jälkeen aloin etsiä tapaa tehdä ohuita pohjia. Tämä ensimmäinen pari on siinä mielessä vähän alkeellinen, että kupari on selvästi näkyvissä. Liimasin vain remmien päät levyn alle ja sen jälkeen massasta tehdyn koron ja kärkeen massasta tehdyn pohjaosan.


Seuraavaksi tein avokkaat. Näissä kengissä on jo kokonainen ulkopohja, mutta kupari on sisäpuolella näkyvissä, kun kengät ottaa pois.


Kyllästin kankaan EriKeeperillä, etteivät reunat rispaantuisi. Tuota menetelmää olen käyttänyt myöhemminkin, koska se on erittäin tehokas. Kangas laitetaan vain piirtoheitinkalvolle tai vastaavalle sileälle muoville, kastellaan vedellä ohennetulla liimalla ja annetaan kuivua. Kun kangas on kuiva se on myös jäykkää, mikä jossain tapauksessa helpottaa kengän muotoilemista. Tietenkään tällainen kenkä ei saa päästä kastumaan kun se on nuken jalassa. Joissain tapauksissa olen liimannut kenkään vuorin suojaamaan nuken jalkaa suoralta kosketukselta liiman kanssa, vaikken olekaan huomannut mitään ongelmia sen kanssa.

Seuraavissa sandaaleissa on jo sisä- ja ulkopohjat nahasta eli kuparilevy on niiden välissä piilossa. Korkoina on kaksi päällekkäin liimattua muovihelmeä. Nilkkaremmit ovat kullanväristä nahkaa, jota oli liian vähän mihinkään muuhun kuin sandaalien tekemiseen.


Viimeisenä parina avokkaat mustasta nahasta. Näissä on myös sisäpohjat, joten tämä on ensimmäinen pari, jonka olen tehnyt samalla tavalla kuin aiemmin näyttämäni CED-nuken avokkaat. Korot ovat taivutettua kuparilevyä, jonka päälle on liimattu samaa nahkaa kuin kenkien päällisessä.

Oikeaoppista nukenkenkien tekemistä

Minulla on kirja The Art of Making Beautiful Fashion Doll Shoes, jossa kerrotaan, miten nukenkenkiä tehdään oikeaoppisesti. Sain siitä kyllä jotain hyviä vinkkejä, mutta en kuitenkaan ole vielä kertaakaan tehnyt kenkiä täysin kirjan ohjeiden mukaan, koska en ole kiinnostunut siitä, onko näkymättömissä oleva osa kengästä "tehty oikein".

Minulle on pääasia se, että kenkä näyttää mahdollisimman hyvältä ja on riittävän tukeva, että sen voi laittaa nukelle jalkaan. Tuosta jälkimmäisestäkin olen kyllä joskus lipsunut, kun on ollut ihan pakko kokeilla mm. seuraavassa kuvassa näkyvän kokonaan ohutta kuparilevyä (ja pari tippaa pikaliimaa) olevan kenkäparin tekemistä.



Nukke ei voi seisoa nuo kengät jalassa, koska ne taipuvat ihan miten sattuu pienestäkin painosta, mutta ovathan ne ihan hienon näköiset. Siis enemmänkin taidetta kuin käyttöesineitä noin nuken näkökulmasta katsottuna.

Violetit sandaalit

Näissä sandaaleissa on edellisessä tekstissä mainitut nahkapohjat. Minulla sattui olemaan pieni pala violettia mokkanahkaa, joka ei riittänyt avokkaisiin, mutta riitti kuitenkin kengän sisäpohjaksi ja koron päällysteeksi. Tarkkaan se menikin, jäljelle jäi vain kolme parin neliösentin palasta.

Remmeiksi käytin joskus Sinooperista ostamaani ketjua. En vielä ostovaiheessa tiennyt, millaisiin kenkiin sitä käyttäisin, mutta kenkien tekoa varten sitä kuitenkin ostin. Tuli ostettua pariakin eri väriä, kun se oli niin kivan näköistä. Ketjut ovat keskellä kiinni rannekorusta irrotetussa koristeessa.

Reunoista ketjut ovat kiinni ompelulangalla, joka on solmittu pohjan alapuolelle ja päät liimattu pohjaan kiinni varmistamaan, etteivät solmut aukea. Ketjuja kiinnittäessä on tärkeää tarkistaa, että kiinnityslenkin avonainen kohta tulee ylöspäin, ettei lanka pääse lipsahtamaan lenkistä ulos.

Korot ovat Cernit-massaa. Tähän käy hyvin kaikenlaiset epämääräiset värikokeilut tai roskia keränneet jämäpalat, koska korot päällystetään nahalla.

Suurin ongelma näissä kengissä oli kantapään takaa kulkevan ketjun saaminen riittävän tiukaksi. Nahkaremmejä käyttäessä joustoa on aina jonkin verran, mutta ketju ei veny. Lopulta ei auttanut muu kuin tehdä kiinnityskoukusta niin lyhyt, että sen kiinni pysyminen on siinä ja siinä. Joku lukkosysteemi olisi tietysti ollut parempi, mutta korujen lukot ovat aivan liian isoja tähän tarkoitukseen, paitsi jos käytetään jotain koristelukkoa, jonka on tarkoituskin näkyä.

Alla pari kuvaa kenkien tekovaiheista.