skip to main |
skip to sidebar
Erikokoisilla nukeilla on hyvin erikokoiset jalat ja joskus samankokoistenkin jaloissa on suuria eroja. Seuraava kuva näyttää muutaman esimerkin tästä.
Kuvassa on takimmaisena Madame Alexanderin Cissy-nukelle tekemäni kengät. Isoista muotinukeista Cissy on isojalkaisin, joten se on suosikkini, koska sille on helppo tehdä kenkiä.
Alarivin oikeassa reunassa on tavallisen Barbien perinteinen sandaalimalli. Barbien jalka on toivottoman pieni enkä siksi ala enää edes yrittämään senkokoisten kenkien tekemistä.
Toisena oikealta on Tiny Kittylle tekemäni kengät. Tiny Kitty on hieman Barbieta lyhyempi, mutta sillä on vartalon mittasuhteisiin nähden oikeammankokoinen jalka. Sille pystyy jo tekemään kenkiä, mutta se ei ole niin kiinnostavaa, koska yksityiskohtien lisääminen menee liian vaikeaksi.
Ruskeat sandaalit ovat California Girl Barbien (nuken mukana tulleet). Vaikka Barbie onkin, tällä nukella on mittasuhteiltaan aivan oikean kokoinen jalka. Joku Barbie Bazaarin toimittaja muistaakseni nimittikin niitä räpylöiksi ja ovathan ne aika erikoisen näköiset tavallisen Barbien jalkoihin tottuneelle, mutta tässä koossa kenkien teko jo onnistuu (siitä lisää myöhemmin). Onpahan ainakin vaihtelua tehdä matalia korkoja, kun yhtä lukuunottamatta kaikilla isoilla nukeillani on korkokengän vaativa jalka.
Vasemmassa reunassa on Genelle tekemäni kengät. Näiden englanninkielinen nimi on "Marabou slippers", mutta en tiedä onko näille Suomessa erityistä nimitystä, kun ovat enemmänkin vanhojen Hollywoodin filmitähtien juttuja. Genellä, Alexilla, Tylerilla ja muilla 15 tuuman muotinukeilla on reilusti Cissyä pienempi jalka ja mitoissa on sen verran eroja, että yhdelle tehdyt kengät eivät välttämättä sovi toiselle.
Näissä sandaaleissa on edellisessä tekstissä mainitut nahkapohjat. Minulla sattui olemaan pieni pala violettia mokkanahkaa, joka ei riittänyt avokkaisiin, mutta riitti kuitenkin kengän sisäpohjaksi ja koron päällysteeksi. Tarkkaan se menikin, jäljelle jäi vain kolme parin neliösentin palasta.
Remmeiksi käytin joskus Sinooperista ostamaani ketjua. En vielä ostovaiheessa tiennyt, millaisiin kenkiin sitä käyttäisin, mutta kenkien tekoa varten sitä kuitenkin ostin. Tuli ostettua pariakin eri väriä, kun se oli niin kivan näköistä. Ketjut ovat keskellä kiinni rannekorusta irrotetussa koristeessa.
Reunoista ketjut ovat kiinni ompelulangalla, joka on solmittu pohjan alapuolelle ja päät liimattu pohjaan kiinni varmistamaan, etteivät solmut aukea. Ketjuja kiinnittäessä on tärkeää tarkistaa, että kiinnityslenkin avonainen kohta tulee ylöspäin, ettei lanka pääse lipsahtamaan lenkistä ulos.
Korot ovat Cernit-massaa. Tähän käy hyvin kaikenlaiset epämääräiset värikokeilut tai roskia keränneet jämäpalat, koska korot päällystetään nahalla.
Suurin ongelma näissä kengissä oli kantapään takaa kulkevan ketjun saaminen riittävän tiukaksi. Nahkaremmejä käyttäessä joustoa on aina jonkin verran, mutta ketju ei veny. Lopulta ei auttanut muu kuin tehdä kiinnityskoukusta niin lyhyt, että sen kiinni pysyminen on siinä ja siinä. Joku lukkosysteemi olisi tietysti ollut parempi, mutta korujen lukot ovat aivan liian isoja tähän tarkoitukseen, paitsi jos käytetään jotain koristelukkoa, jonka on tarkoituskin näkyä.
Alla pari kuvaa kenkien tekovaiheista. 
Käytän kenkiä tehdessä paljon kiilakorkoja ja korokepohjia siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä on helpoin tehdä.
Kipsivalu on helppoa, mutta sillä ei mitään piikkareita tehdä, vaan rakenteen pitää olla tukeva. Pohjan ohuimmankin kohdan on oltava aika paksu, ettei se hajoa käsiteltäessä. Tietysti sitten kun pohja on päällystetty nahalla tms. tukevalla materiaalilla, kipsi kestää jo paljon paremmin, mutta tekovaiheessa säästää hermoja, kun ei yritä liian hauraita rakennelmia.
Jos haluaa ohuempia korkoja, pohja pitää tehdä nahan ja pahvin tai ohuen kuparilevyn yhdistelmästä. Silloin se ei hajoa helposti, mutta saattaa kyllä vääntyä pois muodostaan varomattomasti käsiteltäessä. Kuparilevy on hieman tukevampaa kuin pahvi ja tietysti mitä paksumpaa levyä, sen paremmin se pitää muotonsa, mutta kovin paksu levy ei ole käytännöllistä, koska sitä on hankala leikata.
Noiden lisäksi olen kokeillut myös korkkia. Siitä saakin erittäin kestävät kengänpohjat, käytetäänhän sitä oikeissakin kengissä, mutta työtä on sitten senkin edestä. Askarteluliikkeistä saa puolen sentin paksuista korkkilevyä, jota joutuu liimaamaan kerroksiksi, että saa tarvittavan korkuisen pohjan. Sitten pohjat muotoillaan mattoveitsellä haluttuun muotoon ja käytetään sellaisenaan tai eri materiaaleilla päällystettynä. Tässä menetelmässä on ongelmana myös se, että pohjista ei ihan helposti saa samanlaisia, vaan aina joku kohta on erikorkuinen, -levyinen tai -muotoinen.
Kuvissa on korkkipohjaisia kenkiä. Vasemman kuvan kengissä materiaali on selvästi näkyvissä ja oikealla oleva kenkäpari on päällystetty kokonaan nahalla.
Nämä kengät olivat maanneet viime keväästä asti keskeneräisinä, joten olikin jo aika tehdä ne valmiiksi. Kengän pohjat ovat kipsiä (katso ohje täältä).
Maalasin pohjat aluksi punaisella, koska päällysteeseen jäisi paljon aukkokohtia. Yleensä ottaen suoraan kipsin päälle maalaaminen ei taida olla hirveän hyvä ajatus, mutta tässä tapauksessa kun maalipinta ei jäänyt varsinaisesti näkyviin, jälki oli riittävän hyvä.
Päällystin pohjat sitten tuollaisella narulla, jossa oli punaisia muovihelmiä. Nauha taisi olla Euroihmeestä peräisin, ellen aivan väärin muista. Päällystys oli vähän hankalaa, kun ensin piti vetää liimaa kengän pintaan, sitten painaa nauha paikalleen ja pitää sitä siinä vähän aikaa, että se tarttuisi kiinni, ja koko ajan piti varoa, ettei sotke liimaa joka paikkaan. Hieman työtä helpotti se, että kapeimpaan osaan laitettavat nauhat olivat aika lyhyitä pätkiä. Liima oli EriKeeperiä, joten nauhojen välissä oleva liima ei haittaa, koska se on läpinäkyvää.
Sisäpohjat ovat punaista nahkaa. Sandaalien remmit ovat samaa nauhaa kuin päällystys. Remmien päistä murskasin pihdeillä pari helmeä pois niin, että jäljelle jäi vain naru, jonka sai sitten liimattua sisäpohjan reunan alle.
Kun kaikki remmit oli liimattu, sisäpohja piti liimata paikalleen. Tässä kannattaa käyttää reilusti liimaa, ettei jää turhia rakoja. Tosin kannattaa kuitenkin katsoa, ettei liimaa ole niin paljon, että se pursuilee reunojen välistä ulos. Kannattaa myös laittaa kuminauhaa ympärille pitämään sisäpohja tiiviisti ulkopohjassa kiinni kunnes liima on kuivunut.
Lopuksi vielä paljaana olevaan ulkopohjan alaosaan liimataan oikeanmuotoiseksi leikattu nahanpala. Musta on aina hyvä valinta, mutta vaaleanruskeaakin käytetään oikeasti ja ainakin yhden suunnittelijan (en nyt muista kuka) kengissä on kirkkaanpunaiset pohjat.
Nahan sijasta voisi tietysti käyttää keinonahkaa ja kankaita, mutta nahka on helpoin materiaali, koska siinä ei tarvitse huolehtia reunojen siistimisestä. Jos sisäpohjan tekee pahvista ja päällystää kankaalla, se kannattaa tehdä niin, että kääntää kankaan reunat sisäpohjan alapuolelle. Näin reunoista tulee siistit, mutta toisaalta jos kangas on paksua, sisäpohjasta voi tulla turhan paksu.
Olin keräillyt Barbie-kokoisia nukkeja jo jonkin aikaa, kun eteeni sattui niistä isompia muotinukkeja. Nämä 15-18 tuuman kokoiset nuket eivät ole mitään leluja, vaan suunnattu nimenomaan keräilijöille. Jossain vaiheessa innostuin kokeilemaan kenkien tekemistä näille nukeille, koska niiden jalat ovat sen verran isommat, että oli jopa mahdollisuus onnistua. Barbien jalat ovat niin pienet, että vähät yritykset ovat olleet tuhoon tuomittuja.
Sainkin aikaiseksi jonkinlaisia kenkiä, joihin olin silloin ihan tyytyväinen, mutta tietysti nälkä kasvaa syödessä ja projektit ovat muuttuneet aikaa myöten kunnianhimoisemmiksi. Englanninkielisillä kotisivuillani on kuvia erilaisista tekemistäni nukenkengistä, mutta tähän blogiin ajattelin kirjata ylös vähän tarkemmin sitä, mistä ja miten kengät on tehty.
Kuvia on luvassa runsaasti, alla näin alkuun kuva ensimmäisestä tekemästäni kenkäparista. Nukke on Ashton-Draken "Gene", joka oli ensimmäinen hankkimani iso muotinukke.
